SYDÄN- JA VERISUONITAUDIT

Sydämen vajaatoiminta:

MIKÄ SE ON?:

Sydämen vajaatoiminta tarkoittaa, että sydänlihas ei pysty normaalisti hoitamaan tehtäväänsä, joka on veren pumppaaminen elimistöön. Vajaatoiminta ei ole itsenäinen sairaus, vaan oireyhtymä, joka voi johtua useasta eri sydänsairaudesta.

YLEISYYS:

Vajaatoiminnan yleisyys kasvaa jyrkästi iän myötä. Alle 50-vuotiailla se on harvinainen, ja yli 75-vuotiaista sitä sairastaa joka kymmenes.

VAJAATOIMINNAN SYYT?:

Vajaatoiminta on seurausta sairauksista, joissa sydämen pumppauskyky heikkenee. Yleisimmät vajaatoiminnan syyt ovat sepelvaltimotauti, sydäninfarkti, RR-tauti. Sydäninfarktissa osa sydänlihaksesta menee kuolioon ja korvautuu sidekudoksella, jolloin tämä alue ei pysty supistumaan ja osallistumaan pumppaukseen. Kohonneessa verenpaineessa vuosien kuluessa sydänlihas ensin paksunee ja myöhemmin jäykistyy, jolloin sen pumppauskyky pienenee.

OIREET:

Sydämen vajaatoiminta on useimmiten sydämen vasemman kammion sairaus. Siinä pääasiallinen oire on hengenahdistus ja helposti väsyminen, jotka ilmenevät ruumiillisen rasituksen yhteydessä. Aluksi ahdistus tuntuu vain kävellessä ylämäkeä, mutta vajaatoiminnan pahetessa voi jo tasamaalla ahdistaa. Ahdistus aiheutuu verentungoksesta keuhkoissa, sillä sydän ei jaksa pumpata keuhkoista tulevaa verta riittävästi eteenpäin. Vaikeassa vajaatoiminnassa ahdistus pahenee usein makuulla ja helpottaa istuma-asennossa. Makuuasentoon liittyy usein kuivaa "sydänyskää". Samalla paino nousee nestekertymän seurauksena. Vajaatoiminnassa hengenahdistus ei siis ole keuhkojen vaan sydämen vika.

Sydämen oikean puolen vajaatoiminnassa tyypillinen oire ovat turvotukset etenkin nilkoissa ja säärissä, lopulta myös ylävatsalla. Ne johtuvat nesteen kertymisestä kudoksiin. Usein silloin mukana on myös munuaisten toimintahäiriö, joka vaikeuttaa lääkehoitoa. Pitkälle edenneeseen vajaatoimintaan voi liittyä ruokahaluttomuutta ja pahoinvointia, mikä johtuu suoliston verenkierron häiriöstä.

HOITO:

Sydämen vajaatoiminnan hoidossa pyritään vaikuttamaan sen perussyyhyn. Vajaatoiminnan tavallisin aiheuttaja, kohonnut verenpaine, hoidetaan tehokkaasti. Sepelvaltimotauti voidaan usein hoitaa lääkkeillä, joskus pallolaajennuksella tai ohitusleikkauksella. Läppävika korjataan leikkauksella.

LÄÄKEHOITO:

Vajaatoimintaa hoidetaan useilla lääkkeillä, joista tärkeimmät ovat nesteenpoistolääkkeet (diureetit), ACE:n estäjä tai ATR:n salpaaja sekä beetasalpaaja. Ennustetta voidaan eniten parantaa ACE:n estäjillä ja beetasalpaajilla. 

Nesteenpoistolääkkeet ovat korvaamattoman arvokkaita vajaatoiminnan oireiden hoidossa. Niistä spironolaktoni ja eplerenoni voivat parantaa myös vajaatoiminnan ennustetta. Lisäksi mm. digoksiinia ja pitkävaikutteista nitroa (nitraattia) voidaan käyttää vajaatoiminnan oireiden hoitamiseen. Monet vajaatoimintapotilaat tarvitsevat myös veren hyytymistä estävää lääkitystä. 

DIAGNOSOINTI:

Sydämen vajaatoiminta todetaan tyypillisten oireiden, sydänfilmin, sydämen röntgenkuvan (thorax-kuva) ja sydämen kaikututkimuksen perusteella. Vajaatoiminnassa sydänfilmi ja thorax-kuva ovat harvoin täysin normaaleja. Yleensä tarvitaan myös laboratoriokokeita. Verikokeella tutkittu sydämen erittämä natriureettinen peptidi (BNP) on lähes aina koholla hoitamattomassa vajaatoiminnassa. Vajaatoiminnan toteamisen lisäksi pyritään sen syy aina selvittämään. Tässä sydämen ultraäänitutkimus (kaikututkimus) on hyvin tärkeä.

Ruoansulatuselimistön sairaudet

Laktoosi- Intoleranssi

MIKÄ ON LAKTOOSI- INTOLERANSSI?:

Laktoo-intoleranssi, eli laktoosin eli maitosokerin sietohäiriö on yleinen ilmiö. Laktoosi-intoleranssi tarkoittaa sitä, että laktoosi ei metaboloidu eli pilkkoudu ruoansulatuskanavassa.

OIREET:

Maitotuotteiden jälkeen vatsaa turvottelee ja on ilmavaivoja. Usein esiintyy löysiä ulosteita ja epämääräisiä vatsakipuja. Oireet ilmaantuvat 1–3 tuntia maitosokeria sisältävän ruokailun jälkeen.
Oireet johtuvat siitä, että maitosokeri kulkee ohutsuolen läpi paksusuoleen, jossa bakteerit käyttävät sitä ravinnokseen. Tällöin syntyy kaasua ja ulosteen normaali kiinteytyminen häiriintyy. Kyseessä ei siis ole maitoallergia.Erilaisten testien perusteella on arvioitu, että useimmat voivat käyttää noin maitolasillista vastaavan määrän laktoosia eli 10 grammaa maitosokeria päivässä ilman vaivoja. Annos joka aiheuttaa suurimmalle osalle oireita, vastaa noin kahta maitolasia eli 20 grammaa maitosokeria päivässä.

ITSEHOITO:

Hoitona on maitosokerin välttäminen. Useimmat pärjäävät, jos vähentävät normaaleja maitotuotteita, vaikka eivät lopettaisi niitä kokonaan. Jos vahingossa nauttii laktoosia sisältäviä maitotuotteita, se ei ole vaarallista. Seurauksena voi olla ohimeneviä vatsavaivoja, mutta ei muita seuraamuksia.

EHKÄISY?:

Laktoosi-intoleranssin syy on geeneissä, joten laktaasi-entsyymin puutosta aikuistuessa ei voida estää. Sen sijaan oireita voidaan ehkäistä tehokkaasti välttämällä maitosokeria.

MILLOIN TUTKIMUKSIIN?:

Jos itse epäilee laktoosi-intoleranssia ja maidottomuuskokeilun jälkeen vaivat häviävät, laktoosi-intoleranssi on todennäköinen. Tällöin diagnoosia ei tarvitse varmistaa laboratoriotutkimuksilla.

Lääkärin tutkimuksiin on syytä hakeutua, jos on vatsaoireita, joiden yhteys maitotuotteisiin ei ole selvä tai jos oireet ovat voimakkaat. Tällöin varmistetaan tutkimuksilla, onko todella kyseessä laktoosi-intoleranssi. Tutkimusmenetelmänä on aikaisemmin ollut laktoosirasituskoe, mutta se on poistumassa laboratorioiden tutkimusvalikoimasta. Kokeessa nautitaan 50 g laktoosia sisältävää liuosta ja mitataan sen jälkeen verensokeri verinäytteistä. Jos verensokeri nousee, se on normaalia ja merkki laktaasi-entsyymin toiminnasta. Laktoosi-intoleranssissa laktoosikokeen jälkeen esiintyy usein tyypillisiä oireita.

Virtsatie elimistön sairaudet

Virtsatietulehdus

Virtsaelinten tehtävänä on pitää yllä elimistön suola- ja vesitasapainoa sekä poistaa ylimääräinen neste ja kuona-aineet elimistöstä virtsan muodossa.Virtsatieinfektio on yleensä bakteerin aiheuttama.Kun tulehdus rajoittuu virtsaputkeen- ja rakkoon puhutaan kystiitistä (virtsarakon tulehdus.

OIREET:

Kystiitissä eli rakkotason tulehduksessa tyypillisiä oireita ovat tihentynyt pissaamisen tarve ja kirvely pissatessa. Virtsa voi olla sameaa, veristä ja se voi tuoksua voimakkaalle. Vanhuksilla virtsatieinfektioon voivat viitata virtsankarkailu, virtsaumpi tai pelkkä sekavuuskin. 

AIHEUTTAJA:

Virtsatieinfektion aiheuttavat peräaukon ympäristön bakteerit, jotka pääsevät virtsaputken kautta virtsarakkoon. Naisilla miehiä lyhyempi virtsaputki tekee taudinaiheuttajien nousun helpommaksi. Yleisimmin kyseessä on E. coli –niminen bakteeri (kolibakteeri). Myös Staphylococcus saprophyticus, enterokokit ja klebsiellat sekä harvemmin Pseudomonas- ja Proteus-lajit voivat aiheuttaa tulehduksen.

Toistuvan VTI:in riskitekijöitä ovat myös: sukupuoliyhdyntä, huonontunut virtsarakon tyhjeneminen sekä heikentynyt limakalvonpuolustus ( esim. vaihdevuosien takia ).

DIAGNOSOINTI:

Taudinmääritys perustuu tyypillisiin oireisiin ja tarvittaessa otettavaan virtsakokeeseen (liuskakoe tai bakteeriviljely). Jos kyseessä on perusterve nainen, jolla ei ole riskitekijöitä, voidaan lääkitys aloittaa pelkän oirekuvan perusteella.

Bakteeriviljely tulisi suorittaa, kun potilas on:

• mies
• lapsi
• sairaalahoidossa/sairaalasta vasta kotiutunut
• raskaana oleva nainen

tai

• kun hoitovaste on huono
• oireita on ollut useita päiviä
• tulehdus uusii vähintään kahdesti vuoden sisällä
• epäillään munuaistason infektiota
• potilaalla on pissakatetri
• virtsateiden sairaus.

HOITO:

Yleisin virtsatietulehdus naisella on äkillinen komplisoitumaton rakkotason tulehdus (kystiitti). Sitä hoidetaan suun kautta otettavilla antibiooteilla. Hoitoaika on yleensä 3-7 vuorokautta. Jos tulehduksia esiintyy vähintään kolme kertaa vuodessa, voidaan harkita 3-12 kuukauden mittaista estolääkitystä pienellä annoksella. Joskus virtsatieinfektio ilmaantuu tyypillisesti yhdynnän jälkeen. Tällöin voidaan kokeilla kerta-annoksellista omahoitoa. Oireiden lievitykseen myös suositellaan juomaan esim juomaan karpalo mehua ( muita karpaloa sisältäviä tuotteita ).

ENNALTAEHKÄISY:

Rakkotulehdusta voi yrittää ehkäistä esimerkiksi juomalla runsaasti (yli 2 litraa vuorokaudessa), pissaamalla säännöllisesti (päiväsaikaan 3 tunnin välein), pissaamalla yhdynnän jälkeen, hygieniasta huolehtimalla, välttämällä kylmettymistä.